13-vuotias Ville on sijoitettu Pienkoti Lehtorantaan. Villellä on ollut mittavat koulunkäynnin haasteet, ja kouluun lähteminen on ollut jo pitkään todella vaikeaa. Lehtorantaan saapuessaan Ville ei ole käynyt pitkään aikaan säännöllisesti koulua ja kouluun lähteminen pelottaa. Villellä on sosiaalistentilanteiden pelkoa. Villen akateemisesta osaamisesta ei ole täyttä varmuutta, sillä Villellä on koulupoissaoloja paljon ja käyttäytyminen on koulussa ollut haastavaa. Ville on kieltäytynyt koulussa tekemästä tehtäviä ja osallistumasta opetukseen. Villen saapuessa Lehtorantaan Villen koulupolun suunnittelu lähti käyntiin yhteydenotolla Kuuhankaveden koulun rehtoriin. Rehtori lupasi ottaa yhteyttä Villen vanhaan kouluun, koulunkäynnin tietojen siirtämiseksi. Rehtori kertoi pyytävänsä myös lapsen vanhemmilta tietoja lapsen kouluhistoriasta. Villelle avattiin Wilma-tunnukset, joiden kautta niin vanhemmat kuin Lehtorannan aikuiset pääsivät seuraamaan Villen koulunkäyntiä ja sopimaan yhdessä asioista. 

 

Esitietojen pohjalta todettiin Villen tarvitsevan pienluokkamuotoista opetusta. Rehtori kertoi, että Kuuhankaveden koululla on yläasteen puolella kaksi pienluokkaa sekä JOPO-luokka. Villen koulunkäyntiä lähdettiin suunnittelemaan toisen pienluokkaan. Rehtorin kanssa sovittiin, että tuleva erityisopettaja tulee käymään Lehtorannassa tutustumassa Villeen. Tutustumiskäynnillä todettiin, että Ville ei pysty vielä täysiin koulupäiviin, vaan koulunkäynti aloitetaan muutamasta tunnista päivässä. Ville koki ajatuksen kouluun menemisestä vaikeana, joten Lehtorannan aikuisen sovittiin olevan Villen mukana koulussa koulupäivien ajan. Joinakin päivinä kouluun lähteminen oli vaikeaa ja Ville olisi halunnut nukkua koko päivän ja ilmoitti ettei hän tule käymään koulua jatkossakaan. Tällaisina aamuina Lehtorannan aikuinen istui Villen huoneessa motivoimassa, kannustamassa ja rohkaisemassa Villeä. Aikuinen pyrki löytämään pieniä askelia, joilla Ville voisi mennä eteenpäin. Villelle sanoitettiin, että aikuinen jaksaa tehdä tätä tärkeää työtä kouluun lähtemiseksi niin pitkään kuin Ville sitä tarvitsee. 

 

Pikkuhiljaa ajan kuluessa Villen koulunkäynti lähti sujumaan askel askeleelta. Lehtorannan aikuinen jäi hiljalleen koulusta pois. Erityisopettajan vahvalla tuella Villen koulupäivän pituutta pystyttiin lisäämään. Yhteydenpito erityisopettajan ja Lehtorannan aikuisten välillä jatkui tiiviinä. Erityisopettaja laittoi pienellä kynnyksellä viestiä niin Villen haastavammista hetkistä kuin ilon aiheista. Villen tilanne tasaantui ja oppimisen tutkimukset mahdollistuivat. Oppimisen tutkimusten myötä, ymmärrys Villen tarvitsemasta tuesta opiskeluun lisääntyi. Ville pystyi kokemaan onnistumisen tunteita opinnoissaan ja häiriökäyttäytyminen vähentyi huomattavasti. 

 

Lopulta Ville pystyi käymään täysiä päiviä koulussa ja kulkemaan muiden nuorten kanssa Lehtorannasta kävellen tai pyörällä kouluun. Kevään päättyessä Lehtorannassa juhlittiin koululaisten kesäloman alkamista. Villeä muistettiin Diplomilla, jossa mainittiin Villen ylittäneen itsensä ja saaneen koulunkäynnin jälleen sujumaan.